Sagalino

Blogi · Kirjoitus 2 · Mitä ennen oli

Juurilapset, itse tehdyt pelit ja käsikirjoitukset

Tarinat ja pelit ovat kiinnostaneet minua jo kauan ennen Sagalinoa.

Julkaistu

Pelejä, jotka tein itse

Lapsena tein mieluummin itse pelejä kuin ostin valmiita, etenkin lautapelejä. Yksi niistä on vielä tallella, oma versioni Monopolista. Olin silloin noin yksitoistavuotias.

Itse piirretty lautapeli
Oma Monopolini, noin yksitoistavuotiaana.

Oikeastaan en ole koskaan lopettanut. Vielä myöhäisellä kolmikymppisenäkin tein aina uudestaan lautapelejä, joitakin aika työläitä.

Murha kylässä

Teininä ohjelmoin, Profanilla ja Basicilla. Ensimmäisen oikean pelini nimi oli ”Mord im Dorf” (Murha kylässä), salapoliisipeli, jossa piti selvittää, kuka teki sen. Se mahtui 3,5 tuuman levykkeelle.

Levykettä minulla ei valitettavasti enää ole, ja se harmittaa vieläkin.

Juurilapset

Suvussani on kirja vuodelta 1906: ”Etwas von den Wurzelkindern” (Jotain juurilapsista), jonka on kirjoittanut ja kuvittanut Sibylle. Hän oli nunna ja taidemaalari, eikä hänellä ollut omia lapsia. Minulle hän on isoisoisotätini.

Vanha kirjan kansi: Etwas von den Wurzelkindern
”Etwas von den Wurzelkindern”, 1906.

Aivan tuntematon kirja ei ole, etenkään vanhemmalle sukupolvelle. Juurilapset nukkuvat talven maan alla, keväällä Äiti Maa herättää heidät, ja sitten he lähtevät maailmalle. Ostin kirjan itselleni vielä aikuisena.

Minua on aina vaikuttanut, että kirja voi olla yli sata vuotta vanha ja lapset ilahtuvat siitä edelleen. Siksi myös Sagalinossa painettu kirja on minulle niin tärkeä.

Monta vuotta elokuva-alalla

Elokuva kiinnosti minua jo nuorena kovasti. Tein kavereiden kanssa paljon lyhytelokuvia omalla tai lainatulla kameralla ja olin mukana käytännössä kaikessa, mikä liittyi elokuvaan.

Myöhemmin työskentelin viisi vuotta Pariisissa yhdessä suurimmista yrityksistä, jotka rahoittavat ja tuottavat elokuvia. Siellä hoidin lähinnä käsikirjoitusanalyysia eli sitä, kuinka vahva käsikirjoitus on ja kuinka hyvä sen ympärille rakennettu kokonaisuus. Luin ja arvioin sinä aikana hyvin monta käsikirjoitusta.

Siinä oppii melko tarkkaan, mitä tarina tarvitsee kantaakseen. Se pätee elokuvaan yhtä lailla kuin lastenkirjaan, ja siitä on paljon mukana Sagalinon tarinoissa.

Seuraavassa kirjoituksessa kerron kesästä 2026 ja Bagger Wuffista.

Seuraava: Nyt alkaa: Bagger Wuff ja alku