Lastenkirja minhwan maailmassa

Minhwa syntyi ja kukoisti Joseon-dynastian aikana, joka kesti vuodesta 1392 vuoteen 1910. Ensin hovimaalarit maalasivat palatseihin. Myöhemmin keskiluokan ja alempien kerrosten maalarit levittivät kuvia tavallisen kansan pariin. Monet heistä kiersivät, usein juhlasta toiseen, ja työskentelivät tilauksesta. Heidän nimensä eivät yleensä ole säilyneet. Se kuuluu tarinaan: minhwa on monien käsien taidetta.

Kuvia käytettiin jokapäiväisessä elämässä. Ne koristivat seiniä, ovia ja sermejä ja ne ripustettiin uutena vuotena, jotta vuosi toisi onnea. Ne ilmaisivat toiveita: onnea, vaurautta, terveyttä ja pitkää ikää. Aihe ”Pitkän iän kymmenen symbolia” kokoaa yleisen luettelon mukaan yhteen auringon, vuoret, veden, kivet, männyt, pilvet, kilpikonnat, kurjet, hirvet ja kuolemattomuuden sienen.

Eläimillä ja kasveilla on tässä merkityksensä. Kalat symboloivat vaurautta, persikat ikuista elämää, pioonit rikkautta, kurjet pitkää ikää, ja niin myös männyt. Huumori ja pilkka kuuluvat myös tähän kuvamaailmaan: tiikerin ja harakan aihe tulkitaan satiiriksi korealaisen yhteiskunnan arvojärjestyksestä Joseonin aikana.

Itse termin ”minhwa” otti 1900-luvun alussa käyttöön japanilainen estetiikan tutkija Sōetsu Yanagi. Siksi jotkut korealaiset asiantuntijat suosivat kansanmaalauksesta vanhempaa nimitystä ”sokhwa”. Japanin siirtomaavallan ja Korean sodan aikana perinne väistyi, ja 1980-luvulla se koki uuden kukoistuksen, joka jatkuu yhä.

Kuvamme ovat vapaa siirtymä tästä perinteestä. Tasainen rakenne, ääriviivat, väriskaala ja koristeelliset kasvit ottavat mallia minhwasta. Se, että kettu istuu eurooppalaisen metsäjoen rannalla, on oma keksintömme eikä esiinny näin historiallisessa kansanmaalauksessa.