Lastenkirja Andien tekstiilitaiteen kuvioilla

”Andien tekstiilitaiteella” ei tarkoiteta yhtä perinnettä. Andien alue kokoaa yhteen monta kulttuuria, ja kudonta lukeutuu siellä Metropolitan Museum of Artin mukaan vanhimpiin ja monimuotoisimpiin taidemuotoihin, kauan ennen inkavaltakuntaa, joka kesti noin vuodesta 1470 vuoteen 1532. Merkittäviä tekstiilikokoelmia on muun muassa paracas- (noin 800–100 eaa.), nasca- (noin 100–700 jaa.), wari- (noin 600–1000) ja inkakulttuureista. Näiden varhaisten esineiden kutojien nimet eivät pääosin ole säilyneet.

Andeilla tekstiilit olivat enemmän kuin koriste. Koska varhaisilla kulttuureilla ei ollut kirjoitusta, ne välittivät Metin näyttelyn mukaan olennaisesti tietoa sekä yhteiskunnallisia ja poliittisia viestejä. Wari-tunika oli yksi tärkeimmistä kuulumisen merkeistä, ja hienoimmat inkojen vaatteet oli varattu keisarille, aatelistolle ja niille, joille hän niitä antoi. Cuscon seudun kutojat kutovat nykyään kuvioihinsa muun muassa maiseman, taivaan ja yhteisön elämän.

Tämän kuvakielen perusta on käsityö: värjätyt kuidut, kehrätty lanka ja erilaiset kudosrakenteet. Vyötärökangaspuut, joissa kutoja säätää loimilankojen kireyttä omalla vartalollaan, ovat Metin mukaan olleet käytössä ainakin vuodesta 1500 eaa., ja niitä käytetään yhä Cuscon seudulla. Koska jokainen kangas syntyy pysty- ja vaakalangoista, geometriset muodot, kuten vinoneliöt, siksakit ja porraskuviot, johtuvat pitkälti itse materiaalista.

Myös Espanjan valloituksen jälkeen 1500-luvulla kudontaa jatkettiin, etenkin Perun ja Bolivian eteläisillä ylängöillä. Centro de Textiles Tradicionales del Cusco perustettiin vuonna 1996 Chincheron kutojien ja heitä tukeneiden ihmisten toimesta. Keskus tekee yhteistyötä alueen kymmenen kutojayhteisön kanssa ja auttaa säilyttämään ja elvyttämään tekniikoita, luonnonvärejä ja kuvioita.

Kuvamme ovat vapaa siirtymä. Ne eivät jäljittele tekstiilejä eivätkä rekonstruoi mitään perinnettä. Ne ottavat värit, siksak-reunukset, porrastetut vinoneliöt ja kankaan ruudukon portaittaiset reunat ja asettavat ne nykyajan lastenkirjan kohtaukseen. Metsä, kettu ja joki kuuluvat lapsen tarinaan eivätkä mihinkään tiettyyn tekstiiliperinteeseen. Mille yhteisölle kuvio kuuluu ja mitä se tarkoittaa, sitä kuvat eivät toista.